Kirjassa ”Vuosi 2006” selostettuihin tapahtumiin kuuluu Eurajoen vesitornin kylkeen suunnittelemani ja ripustamani 40 metrin mittaisen Foucault’n heilurin 20-vuotisjuhla 18.6.2006. Yllä olevassa kuvassa testaan heiluria 12.6.1985. Baskeri päässä tarkkailen 110 kg painoisen heilurikuulan sivuttaissiirtymää maapallon pyörimisliikkeen johdosta. Heilahduskohtainen siirtymä oli juuri se 6 mm, jonka olin etukäteen laskenut. Eurajoen kunta oli sallinut rakentaa toimivan Foucault’n heilurin eikä varmaan pettynyt, koska kirjan ilmestyessä 2018 heiluri oli toiminut jo 32 vuotta kunnan merkittävänä matkailunähtävyytenä.

Kirjassa esitellään muitakin fysiikan opiskelun havainnollistamiseksi ja elämän helpottamiseksi suunnittelemiani laitteita ja menetelmiä. Suurin osa kirjasta keskittyy kuitenkin aivan muuhun, esimerkiksi elämänfilosofiaan, kirjalliseen toimintaan, sosiaalisen lähiympäristön tarkkailuun sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

M

Minkälainen mahtoi olla isovanhempieni vuosi 1906? Entä mitä mahtoi tehdä, tuntea ja ajatella isäni Antti Mattila (1911–1948) esimerkiksi vuoden 1946 tammikuun alusta joulukuun loppuun? Kirjassa ”Vuosi 2006” olen 312 sivulla toteuttanut omille lapsilleni tuon isävainajalleni asettamani toiveen eli kuvitetun selonteon omista yhden vuoden toimistani.

Vuosi 2006 valikoitui sattumanvaraisesti. Vaikka kysymyksessä oli jo toinen eläkevuoteni, siinä toimitaan vielä täysillä työelämän keskellä, mutta vapaana oman ansiotyön sidonnaisuuksista. Työhistoriastani olen tuottanut samaan tapaan kirjan ”Viimeinen rehtorivuoteni 2002–2003”.

Työhistorian dokumentointi on unohdettu taiteen laji. Sitä ei ole. Vaikka teemme työtä aamusta iltaan, siitä jää tavattoman vähän systemaattisesti talletettua. Työ on ikäänkuin liian lähellä ja liian arkipäiväistä dokumentoitavaksi. Jos joku haluaa tallettaa elämäänsä omille jälkipolvilleen vastaavalla tavalla, ”Vuosi 2006” tarjoaa yhden mallin.

Katkonainen ja mekanistinen päivästä päivään etenevä päiväkirja ei ole koskaan ainakaan itseäni houkutellut lukemaan. ”Vuosi 2006” -kirjan suurin haaste olikin, kuinka häivyttää puuduttava päivästä päivään -teema taustalle ja kehittää esitystapa luettavammaksi.

Ratkaisuni oli laajemmat kokonaisuudet. Päivämäärät kulkevat kyllä koko ajan ohessa – joka ikinen päivä on mukana – mutta vain sulkeissa tekstin sisällä, eivät otsikoissa. Päivämäärät eivät tätä kirjaa vangitse. ”Vuosi 2006” muistuttaakin parhaimmillaan esseekokoelmaa tai elämäkertaa. Sitä ei ole kirjoitettu vain vuonna 2006, vaan täydennetty peräti 12 vuotena 2007–2018 sen jälkeen. Aina kun on tullut mielihalu kirjoittaa jotain, olen kääntynyt ”Vuosi 2006”:n puoleen ja katsonut, puuttuisiko sieltä ehkä jotain, mitä laajentaa.

Näin kirjasta tuli paljolti myös elämäkerta. Kirjan loppusivuille kokosinkin grafiikka-aukeamaksi koko elämäni tärkeimmät tapahtumat ja ajankohdat, vähäisimpinä kaikkien 11 asuntoni osoitteet ja muuttopäivämäärät.

”Vuosi 2006” on ollut itselleni yli vuosikymmenen mittainen kirjoittajakoulu. Elämän mittaisessa kirjoittamisen opiskelussa tämä vaihe on merkinnyt keskittymistä esitystapaan, aiheiden ja sanojen järjestykseen sekä ilmaisun tiivistämiseen. Työ on tarjonnut oivaltamisen iloa myös taittoasun suunnittelussa.Kokemukseni mukaan pystyarkki, esimerkiksi A4, on teksti- ja kuvakenttien sijoittelumielessä hankala. Pystyformaattiin on jotenkin vaikea luoda tasapainoa tekstin ja kuvien välille. Teksti hallitsee ja kuva alistuu.

Olenkin päätynyt tässä niinkuin muissakin taittamissani kirjoissa neliömäiseen sivumuotoon. Neliöpohjan sommittelussa teksti ja graafiset elementit ovat tasa-arvoisia. Lähtökohtana on, että kullakin kuvalla on oman laatunsa ja merkityksensä mukainen optimikoko. Jos kuvan ansiot eivät riitä vakiopalstaleveyteen, toteutan kuvan kapeampana. Samalla voin kaventaa koko tekstipalstan kuvan levyiseksi. Vaihtelevat palstaleveydet luovat taittoon vaihtelua. Näin tekstipalstoistakin tulee kuvien tapaan pinta-alaltaan vaihtelevia graafisia elementtejä. Jopa kuvatekstit täydentävät visuaalista kokonaisuutta löytäen paikkansa vaihtelevasti kuvan alta, vasemmalta tai oikealta puolelta ja joskus jopa kuvan sisältä. Näin kirjan aukeamat ovat palstoineen, kuvineen ja kuvateksteineen parhaimmillaan kuin itä-helsinkiläinen päiväkoti, jossa monenlaiset lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään.

Kirjan kansikuvissa omat kolme lastani esiintyvät kolmessa ulottuvuudessa, stereokuvapareissa. Ajattelin, että jos kirjan sisältö ei sattumalta jälkeläisiäni kiinnostaisi, ”Vuosi 2006” säilyisi ainakin kansiensa vuoksi.

Oikean reunan linkin ”Näytteitä” kautta voit tutustua kirjan ”Vuosi 2006” sisältöön ja rakenteeseen. Mikäli nämä virittävät sinussa ajatuksia, keskustelen mielelläni kanssasi puhelimitse: 050 9101 596